Tiedän,että en ole ainut jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan..sitten häntä ei enää näy
nyt on vuoteeni liian suuri..niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin
tänä yönö marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan
kuun valon ja pilvien leikki,sitä katsella nyt yksin saan
tuo hajonnut marmoritaivas valuu huoneseen valtoimenaan
olet poissa viereltäni muttet sydämestäin milloinkaan..
tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
ja jos suljen hetkeksi silmät on kuin kanssas taas olisin
vaan kun katson,nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
nään harhat kuin viiniä juoneen sua saa taas kutsumaan..
tämä ikävä on sellainen,että tällaista kokenut ole en
se on syvä ja jotenkin lopullinen,see painaa ja sattuu ja kuristaa
mutta kenties joskus on helpompaa..

Meeldib! 1