Kasutaja keydy päevik

kirjoitan sun selkään tulipunaisin kirjaimin
kuinka paljon pelkään,että väärin valitsin
pikkusormen päällä
hiljaa,hiljaa vaan -
opettelethan mua lukemaan..
löydä minut
vaikka joskus kuoreen käperryn
löydä minut
vaikka liian usein erehdyn
löydä minut
sieltä minne sulta piiloudun
anna minun tietää,että silti olen sun
anna minun tietää,että aina olen sun..
tunnustan sun huuliin
sateensuloisin suudelmin
kuinka kaikkiin tuuliin
aikaisemmin sukelsin
ota minut syliin,keinuta mua niin
etten eksykään tuuliin entisiin..
ole oksa lujan tammen
ole silmä syvän lammen
ole elämäni puu
ole totuutta puhuva suu...

*En ole eilinen.Olen tänään.Ohikiitävä hetki johon voit tarttua tai jonka voit antaa mennä ohi.Olen pyörre,joka voi tempaista sinut mukaansa jos sallit.Tai voit potkia vastaan kaikin voimin.Elää ikuisesti eilisessä tai huomisessa.Mutta minä en ole eilinen enkä huominen.*Minä olen tänään.*

***Meie ellu kuuluvad mustad päevad
nutt ja naer vaheldumisi,päikesepaistes need  seljataha jäävad
...koos me oleme veelgi
sain aru miks olid pahane ja tean,et ma pole mingi ingel..
kui sain sinult lubaduse,
et muudad oma harjumusi..
siis tea,et usaldan ja yritan uskuda sind
ole hea ja ära peta mu lootusi...
*voima rakkautemme kestää sen,tähan onneen myös murhetta mahtuu
voima rakkauden on sellainen,saa talttumaan se virran kyynelten..
silmiis kun katson,tiedän silloin kestävän kaiken ainiaan
kesämme jälkeen syksyilloin kylmyyden saamme haihtumaan..
tajusin kaiken tarkoituksen..sadetta kestää hetkisen
sulta kun sain mä...tapani muutat tietäen*

Täma päivä se kylmästä värisee
tämä yö joka paukkuen pitenee
kun kesä talveen syksyistä luiskaa liukuu
ja nimeäsi kuiskaa niin
tiedän että sua kaipaan kuitenkin..
se kevään ensi lämpö
sai meidätkin lähtemään
jotain suurta ja outoa etsimään..
kuule mua,oota vielä vähän aikaa
kohta jätän pois kaiken muun
kuinka sua miettimään tää syksy saikaan
olen poissa kunnes koittaa lokakuu..
muistan ettemme näin olleet sopineet
kun eri teitä lähdimme kulkemaan
mutta katseesi hopea ja kulta
vuorotellen jäätä ja tulta saa
minut kaipaamaan kuitenkin -
vaikka meidät toukokuu
tahoillemme saattokin
lokakuu se tuo minut takaisin..

Kun lensivät pois aurat joutsenien
siipirikkona jäi vain yksinäinen.
Niin kylmeni yöt,tuli jouluinen sää
järven rantojakin peitteli jää..
Mä yksinäinen itsekin
näin joutsenen kuin enkelin.
se lipui siivin valkoisin
kuin joulumieltä tuoden..
Ja joulumme sen ruokaa rannalle vein,
kaksi kynttilääkin mä lyhdyksi tein
ei haitannut jää eikä pakkanenkaan,
outo lämpö kun yön ois verhonnut maan.
Sen hiljaisen yön aamuun rannalle jäin,
sitten joutsenen pois mä lentävän näin,
kuin parantuneet siivet jouluksi ois,
pelkkää untako vain se ollakin vois.
Mä yksinäinen itsekin
näin joutsenen kuin enkelin,
se lipui siivin valkoisin
kuin joulumieltä tuoden...

***Eilne on läinud  seda tagasi ei saa
aga läinud aega,miks peaksin igatsema
vaid aastad on viinud palju kaasa endaga
vöin önnelik ma olla
olen vaba kulgema
elu on seiklus enamjaolt..
sellele kes julgeb elada
ja tean,et meil köigil
önnevötmed taskus on.
on armastus haruldus
öiget söprust harva kohtab
liig tuttav yksildus on
enda körvalt sa leida vöid
önne,kiindumuse ja kestva turvatunde
kui on öige armsam sul.
see tee vöib vahel olla kivine
ja raske käia
ei aina jöua möelda
on see öige vöi väär
vaid usaldada vöiks oma meelt
ja vaadata homsesse päeva.
kes leiab mötte igasse päeva
sellele elu on seiklus enamjaolt
julgus elada ja teadmine,et
önnevötmed meil köigil taskus on.***

Makasin mustan taivaan alla ja tuijotin pimeää
niin syvää ja näkymätöntä,niin äkkiä tihenevää
ja melkein huomaamatta tähdet lipui piilostaan
ne loistivat hiljaisuutta ja kylpivät valossaan..
täällä linnunradan lapset tahtoo rakastaa
pimeyttä vastaan ei he muuta suojaa saa
linnunradan lapset kulkee kehää kiertäen
yössä toisiansa kohti hapuillen..
lepäsit verelläni siinä,mä tähdissä matkaa tein
sä suutelit minua suulle,sun kättäsi varoen vein
ja kaukaa kaaoksesta näimme toiseen galaksiin
kun katsoimme ääretöntä - se hyvältä tuntui niin..
täällä linnunradan lapset tahtoo rakastaa
pimeyttä vastaan ei he muuta suojaa saa
linnunradan lapset kulkee kehää kiertäen
yössä toisiansa kohti hapuillen.. 

Taas sind vaatan 
kui esimest korda
kui nägin elu ja selle ilu
kui su hymy näen
jää minu sisemuses sulab..
Taas sind puudutan
kui esimest korda
seda tunnet tunneksin
kui vaid neid hetki
jagada ma saaksin sinuga
Ma igaviku annaksin
et saaksin sind armastada
et saaksin su unenägudesse tulla
et saaksin sind päriselt
sa seda tea
kui saan sind armastada
kogu elu olla su lähedal 
mida köikke ma sinuga jagaks
luban,et sinu önnelikuks teen
Kui koduteel mul tuled vastu
alles siis ma aru sain
kuidas aina sind ootasin
kui aga oled siin ja minuga
tunne
kui Önnelik ma olen
armsam sinuga.

***Öhtu hämardumas on väljas pea pime
mötlen elatud elule see ei ole ime
vähe praegune hetk mind hämmendab
kui vanu pilte vaatan ja aegu meenutan
veelgi mäletan seda sygisöhtut
kui tulid ja ytlesid,et jääd
yhes aegu veetsime,neist mälestused jäid.
tulid mu juurde kui mäng tuules
liivale astudes neid samme veelgi kuulen
neid välja peast olen proovind saada,
et mitte enam tuska tunda
oled sammud mult viinud
nyyd yksildust tunnen 
vahel ongi se piin
önneks tunne mööduv on ja viiv 
öhtu hämardumas ja väljas pea pime
sammud pargiteele nyyd sean
teadmata seal kohtan ma imet
tunda tunnet millest loobund ma
kas vöin loota,et tuled ja jääd
oled se kes silitab mul pead
lausud sönu mis ausad ja head
et valesid ma enam kuulma ei peaks***

***Tavaliselt   -
sydamete murdjad on
murtud sydametega
inimesed***
***Ära tee teisele seda
mida ei tahax,et
enesele tehtax ***